Tänään olen miettinyt, mikä Allun ikä olikaan. Allu ja Riski tuntuu olevan täysin samassa kehitysvaiheessa. Eilen meinasi jo mietityttää, kuinka pärjäävät työpäivän kotona, mutta tänä aamuna jää syli ja riekkuminen alkoi.

Toki koirat ovat erillään työpäivän ajan kaiken varalta.

 Eikä tässä leikissä ainakaan Riski ole heikompi osapuoli.

Maanantaina käytiin moikkaamassa Älli-äiskää. Tuomo-iskällä oli pikku-Riskille, the lintukoira, ihan oma tipu. Tipusesta lähtee sellainen ääni, että siihen herää yöllä ihan mukavasti, totesin viime yönä.

 Allun siedätystä vaihe 2. Allu on sen verran osoittanut kiinnostusta Riskiä kohtaan, että meni tutkimaan Riskin aitausta, kun Riski ei ollut siellä.

Allu oli jo edellisenä iltana osoittanut pientä jäänsulamista. Minun ollessa Riskin kanssa Riskin yksiössä, kuului epämääräistä rapinaa. Ja kohta aidan yli tipahti Allun aarre, käytetty pahvimuki, jonka oli iltapissalenkiltä kotiin tuonnut.

 Aluksi isoilla oli näin ystävälliset ilmeet, vain jos etäisyys Riskiin pysyi riittävänä. Ruska hyväksyi Riskin jo perjantaina.

 Riski osaa olla oikea rinsessa, kunhan välillä rauhoittuu.

 Hiukan on taas keskusteltu mitä voi tehdä ja mitä ei.

 Moneen kertaan olen ollut sitä mieltä, että koirilla on ihan turhan paljon leluja. osan voisi hävittää, kun leikkivät vain muutamilla. Hyvä, että olen niin laiska toteuttamaan suunnitelmia. Riskin suuri riemu on etsiä aina vaan uusia leluja lelulaatikosta, jonne mahtuisi muutama Riskin kokoinen koiruus.

 Jos mikään muu ei hiljennä pikku-koiraa, niin viimeinen keino on siankorva. Ensin Riski yritti sitä leikkiin haastaa, mutta kun ei leikkinyt niin tuli syödyksi.

  

Pieni metalli lankapallo on kissan lelu. Näin vastaavan Kuuralla, Kristalla kun on myös kissa. Ajattelin, että sehän hyvä lelu tulevaisuuden metallinoutoa ajatellen. Ai, miten niin pitkän tähtäimen suunnitelmia.