Kun loma loppui jäi päivitykset aikalailla harvemmiksi. Taidamme tyytyä kuukausi raportteihin entisten viikkoraporttien sijaan.

Kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa. Riski on hyvin reipas pikku koira kuten kuvat kertoo.

 Riski on aloittanut sohvan valtaajan uransa. kasvanut sen verran, että pääsee omin avuin sohvalle ja siinä uni maittaa päivän seikkailujen päätteeksi.

 Landella oli rannassa ihana kaislakasa. Ei kun kimppuun vaan.

 

 Mä melkein uin. Vedessä on tosi kivaa. Ja tosi kivaa kun vesi kunnolla roiskuu.

 

 

 Pitää välillä vaania ja miettiä minne seuraavaksi hyökkäisi.

 

 Polut on tehty juostavaksi. Ja mitä kovempaa sitä parempi. Joskus voi jalat mennä solmuun, muttei haittaa.

Allu on mun ihan paras kaveri. Se ei ikinä väsy leikkimiseen. Ja Allu tulee aina pelastamaan, kun mamma komentaa. Allu komentaa tosi harvoin. Sen kanssa on kiva pitää sohvalle hyppykisoja ja muuta mukavaa.

 

 Käytiin me katselemassa kun isot ihmiset leikkivät pallolla ja kepeillä. (Meilahden pesis kenttä oli Riskistä aivan ihmeellinen ja ihmeteltävä paikka)

 Jottei saalis=keppi karkaa, kannattaa tehdä kunnollinen hiipiminen ja sitten hyökkäys. Saalis on varma.

 

 Tämmöisitä mamma tykkää, vien äkkiä sille.

 

 Mikäs kumma puu tämä on? Riskille tuntuu jokainen päivä olevan uusi jakso Ihmeellistä luontoa.

 

 Mä olen niin suuri ja vahva, että Allun selätän koska vaan.

 

 Ruska on vähän tylsä.

 

 Olin katselemassa nome-treenejäkin. Mun äiti oli siellä treenaamassa. Ja se oli tietysti tosi taitava. Kyllä mäkin sitten isona koirana.

 

 Kerran yksi ikivä ötökkä pisti mua ja mun poskeen sattui ihan kamlasti. Mamma vei mut Vilman luokse ja sitten illalla oli jo kivempaa.