Mamma on ollut tosi laiska kirjoittamaan mitään. Onneksi se ei muuten ole ollut yhtä laiska. Vähän pöhkö kylläkin.

Katsokaan mitä se teki mulle. Laittoi mulle rusetin päähän ja sanoi, ettei enää muut luule sua urokseksi.

 No, kyllähän mä aika söpö olen rusetti päässä.

 

 Vai onko joku muuta mieltä.

 

 Tämä varmaankin kertoo, miksi mamma sai hölmöjä ideoita. Mä olen nyt iso koira. Ja mä tiedän kaiken,
eikä mun tarvitse kuunnella ketään. No, totuus ei ollut ihan tuollainen.

 

  Mutta mun hieno kakku lohdutti kovasti. Mä annoin kakusta puolet Allulle. Meillä oli aikas kivaa.

 

 Ja elämä vaan muuttui paremmaksi. Mä pääsin Allun kanssa yhdessä juoksemaan lammen jäälle.
Viimeksi mä olen päässyt Allun kanssa juoksemaan silloin kun ei ollut lunta ollenkaan.

 Allu ei meinannut pysyä mun vauhdissa mukana, mutta mä sitten vähän ootin sitä.

 Allun jälkeen parasta elämässä on tennispallot. Mä oon aika hyvä nappaamaan niitä jopa Allun suusta.
 

 Ja sitten kannattaa juosta karkuun. Ja sitten Allukin juoksee. Sen pitää kuntoilla ja mä vähän niin kuin valmennan sitä.

Mikä tää on? Kysyi mamma kun varasti mun aarteen. Olin hienosti kiivennyt puuta vasten ja
löytänyt noin upean jutun. Mä olen tosi taitava löytämään kaikkea.

Mä löysin yhtenä päivänä ihan oikean pupujussin. Mamma ei antanut mun silloin päivällä
kantaa sitä kotiin, vaan jätti pupun puistoon. Mä olin vähän surullinen enkä olisi sitä halunnut jättää.
Kai mammalle tuli illalla huono omatunto ja sitten me otettiin kassi mukaan ja käytiin hakemassa
puppeli omaan pakastimeen turvaan.

 Helmikuun alusta lähtien mä olen käynnyt kouluakin. Mun pitäisi oppia tekemään niitä juttuja, vaikka
muitakin on paikalla. Enkä mä saa juosta ympäri hallia. vaikka se olisi tosi kivaa.

Välillä mä joudun vaan odottamaan ja Allu saa tehdä temppuja. Mun mielestä se on ihan väärin ja olen parhaani mukaan yrittänyt mielipiteeni ilmasta, vaan mamma on aika jäärä eikä välitä mun mielipiteistä.

Mä pyydän mammaa kirjoittamaan vähän useammin, mutta olkaa kärsivällisiä. Se vaan on jäärä.